"Demokratia on huonoin valtiomuoto ellei mukaan lasketa kaikkia muita jo kokeiltuja", lausui Winston Churchill vapaasti suomennettuna 11.11.1947. Churchillin sanomaksi on väitetty myös seuraavaa hieman epävirallisempaa lausuntoa: "Paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa". Koska Churchill epäilemättä oli viisas mies, ei ole mitään syytä epäillä jälkimäisenkään lainauksen todenperäisyyttä.

Jos demokratialla tarkoitetaan valtiojärjestelmää jossa tavallinen rivikansalainen voi vaikuttaa valtion asioihin, on absurdia väittää, että demokratia toimisi. Jos demokratialla tarkoitetaan järjestelmää joka oikeuttaa jo vallassa olevan eliitin käyttää valtaansa, demokratia täyttää mainiosti sille asetetut tavoitteet. Harvainvalta ei ole mitenkään välttämättä huono asia, mutta sen naamioiminen kansanvallaksi ja kansalaisten syyllistäminen sen heikosta äänestysaktiivisuudesta sen sijaan on.

Äänestäminen ei ole kansalaisvelvollisuus! Äänestämättä jättäminen on vaihtoehto ja se on myös aktiivinen kannanotto. Äänestämättä jättäminen kertoo siitä, että äänioikeutettu kansalainen ei koe politiikkaa itselleen läheiseksi, ääntään merkitykselliseksi eikä mahdollisuuksiaan vaikuttaa äänestämällä todellisiksi. Tämä viesti on paljon oleellisempi kuin pienen pienet muutokset valtaapitävien puolueiden kannatuksessa, mikä uutisoinaan valtavina voittoina, tappioina ja linjanmuutoksina.

Maaliskuun vaaleissa 2007 valtakuntaa ravisuttanut tulos oli, että Kokoomus sai 98 937 ääntä enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Näistä 60 563 tuli yhdestä vaalipiiristä omaa nimeänsä kantavan ilmiön harjalla purjehtineelle Sauli Niinistölle. Komea tulos, mutta samaan aikaan melko pienelle huomiolle jätettiin, että äänestämättä jätti 94 357 ihmistä enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Lähes yhtä suuri joukko ihmisiä siirtyi siis "nukkuvien puolueen" kuin Kokoomuksenkin taakse. Nukkuvien absoluuttinen määrä kasvoi voimakkaasti vieläpä samaan aikaan kun äänioikeutettujen määrä väheni maassamme yli sadallatuhannella!

Nykyistä demokraattista järjestelmää aktiivisesti vastustavien (eli siis nukkuvien) määrä on niin valtava, että on jo hyvä kysyä nauttiiko nykyinen järjestelmä ylipäänsä kansalaisten luottamusta. Kaikki antamatta jääneet äänethän ovat kannanotto nykyistä järjestelmää vastaan eli ääniä Suomen Epädemokraattiselle puolueelle (SEP). Demokratian ollessa kriisissä Suomen Epädemokraattinen Puolue vastaisi huutoon ja tarjoaisi ehdottoman epädemokraattisen kanavan ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Tutkitaanpa siis Suomen poliittista värikarttaa SEP:n ollessa mukana ansaitsemallaan paikalla. Meillä on siis todellisuudessa vain yksi suuri puolue Keskustan, Kokoomuksen ja SDP:n muodostaessa kolmen keskisuuren koplan. Jos kansanedustajapaikat lisäksi jaettaisiin suoraan puolueiden kannatusprosenttien suhteessa ilman vaalimatematiikkaan liittyviä kiemuroita, puolueiden kannatus ja eduskunnan paikkaluvut näyttäisivät tältä:

Ansaitut paikat on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun ja pyöristyseroista johtuen summaksi ei tule tasan 200. Taulukko konkretisoi vaaleihin osallistumattoman joukon valtavan koon lisäksi sen kuinka (keski)suuret puolueet voittavat paikkoja pieniltä suhteellisen vaalitavan ja vaalipiirijaon ansiosta. Esimerkiksi Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit eivät menettäisi paikkaakaan SEP:n mukaan tullessa jos samaan aikaan eduskuntapaikat jaettaisiin tasan puolueiden saaman kannatuksen mukaisesti. Myös ryhmä muut sai ääniä yhteensä kolmen paikan verran vaikka äänet jakautuivatkin niin monelle pienpuolueelle, ettei yksikään saanut yhtä kokonaista ehdokasta läpi.

Koska äänestämättä jättäneet eivät halua omaa edustajaa parlamenttiin ei SEP:kaan voi luonnollisesti heitä siellä edustaa, mutta miksi muut puolueet sitten katsovat voivansa? Vaaleissa kannatusta sai vain 132 paikkainen edustuslaitos joten eduskuntaan olisi pitänyt valita vain 132 edustajaa. Samalla olisi säästetty 68 kansanedustajan ja avustajan palkka. Tyhjät tuolit täysistuntosalissa eivät ole olleet ongelma aiemminkaan. Ainoa ongelma järjestelmässä olisi, että työttömien kansanedustajien määrä Suomessa kasvaisi.

Toinen epäkohta nykyisin on suhteellisen vaalitavan ja vaalipiirien aiheuttama vääristymä pienten puolueiden kustannuksella (keski)suurien hyväksi. Vaalipiirijako sinänsä on hyvä ajatus alueellisesti tasapuolisen edustuksen saamiseksi, mutta puolueiden paikat eduskunnassa pitäisi silti jakaa todellisen kannatuksen mukaisesti. Miksi ei siis voitaisi tehdä niin, että puolueet saisivat eduskuntapaikkoja valtakunnallisen äänimääränsä suhteessa, mutta puolueen sisällä edustajat valittaisiin kuitenkin tasapuolisesti eri vaalipiireistä. Järjestelmä ei olisi sen enempää alueellisesti kuin muutenkaan epäreilu ketään kohtaan.

Suomen epädemokraattinen puolue ehdottaa siis vaalijärjestelmään kahta muutosta:

1. Puolueiden valtakunnallinen yhteisäänimäärä ratkaisee puolueiden paikkaluvun eduskunnassa sellaisenaan. Vasta puolueen paikkaluvun selvittyä puolueen kansanedustajat määräytyvät eri piireistä eniten ääniä saaneiden kesken piirien nykyisen painotuksen mukaisesti.
2. Puolueiden paikkaluku määräytyy puolueen saaman äänimäärän mukaan suhteessa äänioikeutettuihin (eli ei annettuihin ääniin kuten nykyisin). Kansanedustajien teoreettinen maksimimäärä 200 saavutetaan siis vain 100%:n äänestysaktiivisuudella. Minipuolueille annetut äänet ovat näin ollen myös pois valtaan päässeiden puolueiden kansanedustajapaikoista vaikka minipuolue ei onnistuisikaan ylittämään kansanedustajapaikkaan tarvittavaa 0,5% äänikynnystä.

Näillä muutoksilla noin 20 000 valtakunnallista ääntä siis tuottaa aina puolueelle yhden kansanedustajapaikan lisää ilman teknisiä vaaliliittoja tai äänestysaktiivisuudella jossittelua. Jo tällä muutoksella jokaisen kansalaisen kokemus omasta vallasta vaaleissa kasvaisi varmasti, kun useampi erilainen poliittinen suuntaus saisi eduskunnassa helpommin jalansijan ja myös äänestämättä jättäminen automaattisesti vaikuttaisi eduskunnan kokoonpanoon.

Suurin syy etteivät poliitikot todennäköisesti innostu ehdottamastani järjestelmästä on, että se antaa merkittävästi enemmän valtaa kansalaisille päättää eduskunnan koostumuksesta. Ja se ajatus ei tunnu suomalaista demokratiaa kilvan ylistävistä johtajistamme yhtään mukavalta.